HO CHI MINH CITY (SAIGON)
Seuraavaksi matkamme jatkui kohti Vietnamin Ho Chi Minh cityä, joka tunnetaan myös entiseltä nimeltään Saigon.
Kuusi tuntia kestänyt bussikyyti Mui Neasta Ho Chi Minh Cityyn ei ehkä ollut se kaikkein mukavin tapa matkustaa (penkit oli kuin puusta ja istuintila oli suunniteltu tosiaan aasialaisille) mutta päästiin kuitenkin perille. Edessä oli kuusi päivää aikaa tutustua Vietnamin vilkkaimpaan ”mopo” kaupunkiin.
Tässä kaupungissa on noin 10 miljoonaa mopoa. Se tosiaan näkyy ja kuuluu liikenteessä. Tien ylitys länsimaalaisille on joka kerta yhtä seikkailua. Äkkinäisiä liikkeitä ei pidä tehdä, vaan kävellä tien yli sen kaiken liikkuvan mopomassan läpi hitaasti. Mopoilijat kyllä väistää ja menevät vauhdilla sieltä missä on tilaa. Pääasia, että tien ylittäjä ei panikoi vaan etenee rauhallisesti. Ihan hullua tosin. Vietnamissa lätkäistään kuulemma auton hinnalle 100% tuontivero päälle, joten sekin selittää osin mopojen suurta määrää. Jengillä ei ole varaa ostaa autoa. Hyvän ja kestävän mopon voi saada kuitenkin jo 500-700 eurolla.
Vietnamin kulttuuri on monella tapaa jännä. Ainakin HCMC:ssä. Ihmiset eivät ole mielestäni niin ystävällisiä ja hymyileviä kuin kambodzalaiset. Tai thaimaalaiset. Porukka oli jotenkin paljon vakavempia ja muistuttivat esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa useasti vanhemman sukupolven venäläisiä, jotka eivät hymyile koskaan palvellessaan asiakkaita. Paikkana kaupunki oli kuitenkin monipuolisella tarjonnallaan hyvin kiehtova.
Ruoka Vietnamissa on hyvää. Muistuttaa paljon thaimaalaista ruokaa mutta kuitenkin jollain tavalla se on erilaista. Katukeittiöt toimii täälläkin. Maukasta ja edullista herkkua saa joka paikasta mutta kannattaa olla aina varovainen mitä syö.
Erityiseksi timantiksi haluan nostaa Tripparista löydetyn Cyclo Resto nimisen ravintolan, joka sijaitsi keskustan tuntumassa todella kapealla kadulla. Ravintolassa pidetään kokkitunteja päivisin, jonka jälkeen ravintola aukeaa iltaisin. Kaikki raaka-aineet mitä jää kokkitunneilta yli, tarjoillaan asiakkaille iltaisin. Siksi siellä ei ole erillistä menua vaan annokset voi vaihtua päivittäin. Kuulostaa vähän oudolle mutta aivan käsittämättömän hyvää ruokaa. Lähtiessämme kirjoitimme Medinen kanssa kiitokset ravintolan seinälle, jossa olikin jo kiitoskirjoituksia sadoilta eri ihmisiltä kymmenistä eri maista
Kaupungissa oloaikana tuli käytyä monessa paikassa. Mieleen jäi tietenkin kuuluisat War Musem sekä Chu Chin tunnelit, joissa kävimme tutustumassa lähemmin Vietnamin sodan tapahtumiin vietnamilaisesta näkökulmasta. Erittäin mielenkiintoisia paikkoja molemmat.
War Museumin pihalle saavuttaessa bongaa heti läjän Vietnamin sodan aikaista kalustoa panssarivaunuista helikoptereihin. Museon sisällä pääsee tutustumaan tarkemmin sodan historiaan ja sen syihin, sodassa käytettyihin aseisiin, jenkkien myrkkypommituksien aiheuttamiin jälkiin sekä muihin asioihin, jotka liittyivät Vietnamin sodan aikaiseen aikaan. Kolme neljä tuntia vierähti heittämällä, sillä näkemistä riittää.
Chu Chin tunnelit olivat myös mielenkiintoinen turistikohde. Ostimme liput retkelle katukaupasta, joita täälläkin löytää joka paikasta. Bussi tuli aamulla hakemaan suoraan hotellilta. Meillä oli hyvää englantia osaava opas, joka vei meitä sitten joka paikkaan. Tunneleilla pääsimme tutustumaan luennon muodossa tunnelien historiaan sekä vietnamilaisten sotastrategiaan, jonka jälkeen lähdettiinkin itse kokeilemaan tunnelien ahtautta. Kyseiset tunnelit ovat todella ahtaita. Jopa mulla teki 180 cm pitkänä kundina tiukkaa, kun taas hobitin kokoinen 160 cm Medine rakkaani käveli melkein pystyssä tunneleissa (vähän ehkä liioteltuna). Tunneleihin oli rakennettu sodan aikana ensiapupisteitä, keittiöitä, huoltopisteitä sekä asevarastoja. Tunnelit ovat jopa yli 200 km pitkiä ja yhtä sokkeloa koko ajan. Kävellessäni kyyryssä pimeässä ja pölyisessä tunnelissa tuli monesti ajateltua, että onneksi ei ole ahtaanpaikankammoa.
Chu Chi tunneleihin tutustumisen ohessa kävin kokeilmassa myös ampumista. Ostin 20 kpl M60 konekiväärin patruunaa ja laitoin ne menemään heti, kun oli mun vuoro päästä ampumaan. Oli muuten sitten törkeän siistiä hommaa se!
http://youtu.be/Vqrbu6y2qls
Ho Chi Minh Cityssä tuli palloiltua myös eri puolella keskustaa ja kaupunkia, josta ison kaupungin tapaan löytyy köyhää ja kallista seutua. Vaikuttavia kohteita oli mm. Bitexco Tower ja sen ravintola, joka sijaitsee 50 kerroksessa keskellä kaupunkia. Näköalat, varsinkin pimeellä on aika makeet, kun koko kaupunki loistaa. Muutaman drinkin jälkeen kelpaa tallustella keskustan nightmarkettiin, jossa myytiin kaikenlaista tavaraa aina pinsseistä kaksimetrisiin posliinipatsaisiin.
Muita näkemisen arvoisia kohteita olivat ainakin kaupungin eläintarha, vanhan ajan Saigon Central Post office, oopperatalo sekä kaupunki yleisesti. Näihin saa ajan kulumaan hyvin jo pariksi päivää.
Välillä oli hauska seurata myös paikallisten ”footbag” pelailua. Tämä tuntui olevan todella suosittu harrastus, koska lähes jokaisessa nurkassa joku pelaili sitä kaverinsa kanssa. Vietnamilainen footbag on kuin meille tutun footbagin ja sulkapallon risteytys.
http://youtu.be/vGhaEzuJOnM
Hotellina meillä toimi Eden Saigon niminen hotel, joka oli neljän tähden perushotelli. Hotellista löytyi katto uima-allas, kattoterassi ja ravintola sekä yhdet käsipainot ja 2 juoksumattoa sisältävän “punttisalin”. Aamupala oli kyllä hyvä. Hotellin henkilökunta oli osaavaa ja ystävällistä. Keskustaan lyhyt matka. Ensimmäinen hotelli, jota pystyy tällä reissulla ehkä jopa suosittelemaan. Muissa ollut huono tuuri tähän mennessä.
Ho Chi Minh City on pakollinen kohde, jos valitsee Vietnamin matkakohteekseen. Täällä elämä on vietnamilaista kaupunkiasumista parhaillaan, jonka tunnelma on kokemisen arvoinen.
GALLERIA / KLIKKAAMALLA KUVAA SAAT SEN ISOMMAKSI
